Kaikki on mahdollista, kun antaa mahdollisuuksille luvan!

Jokainen päivä ansaitsee tee-hetken, haaveiden maahan pienen retken. Tauko päivän töistä, pysähdys pieni, voimia antaa, selkeyttää tieni.

Olen Noora Västinen, 28- vuotias tanssi-taiteilija, yrittäjä ja elämässä seikkaileva taiteilijasielu. Koulutukseltani olen steinerkoulun luokanopettaja, DanceAbility- opettaja, elämäntaidon valmentaja, naurujooga-ohjaaja ja merkonomi. Olen kirjoittanut kaksi lastenkirjaa ja käyn pitämässä luentoja ja erilaisia työpajoja yhdenvertaisuuteen, esteettömyyteen, mielen ja kehon hyvinvointiin, vuorovaikutukseen, luovuuteen liitteyn.

Lähtökohtani elämään ovat olleet "keskivertoa" haasteellisemmat. Minulla on synnynnäinen luustonhauraus Ostoegenesis Imperfekta, olen 80 cm - pätkä ja jalkojen sijaan liikun pyörätuolilla. Lapsena kävin läpi useita leikkauksia ja niinä aikoina sairaalan seinät kävivät minulle tutuiksi. Hauraat luut asettivat omat haasteensa ja joskus pelkkä aivastus saattoi murtaa minulta kylkiluun.

Hauraat luuni, pyörätuoli tai lyhytkasvuisuus eivät kuitenkaan ole koskaan olleet syy olla tekemättä sitä, mitä haluan. Päinvastoin erilaiset haasteet ovat antaneet minulle lisää potkua tehdä ja kokeilla asioita, rikkoa rajoja ja kokeilla siipiäni. Uskon, että kaikki on mahdollista, kun vain annamme mahdollisuuksille luvan!

Vaikka elämäni on ollut toisinaan kuin nuoralla tanssimista, olen kasvattanut itseäni heikkoja luitani vahvemmaksi. Olen tehnyt sitä mistä olen ollut inspiroitunut ja tanssinut täysillä tuolla nuoralla! Koen, että vammaisuuteni on rajoitusten sijaan kasvattanut omaa luovuuttani, ja periksi antamattomuuttani sekä positiivista asennetta: jos suunnitelma A ei onnistu, otetaan suunnitelma B, tai C tai keksitään kokonaan uusi tapa toimia.

Jo ajasta, kun olin pieni lapsi, oli selvää, ettei minusta tule vuorikiipeilijää tai kilpalaskettelijaa, mutta melkein mikä tahansa muu, mitä ikinä keksinkään, on mahdollista. Olen saanut kannustavan kasvatuksen. Sekä vanhempani, isovanhempani ja muut lähelläni olevat ihmiset ovat aina uskoneet ja kannustaneet minua toteuttamaan omia unelmiani.

Olen aina halunnut olla oman elämäni käsikirjoittaja. 17 -vuotiaana perustin oman yrityksen, Tmi Noora Västinen ja samaan aikaan vielä opiskelin merkonimiksi. Merkonomiksi valmistuin vuonna 2008. Toimin aluksi yritykseni kautta hyvinvointi-ohjaajana, myin Herbalife-ravintovalmisteita ja autoin ihmisiä muuttamaan elämäntapojaan ravitsemuksellisesti ja liikunnallisesti terveempään ja tasapainoisempaan suuntaan. Pian kuitenkin huomasin, että ihmisen hyvinvoinnissa on kyse paljon laajemmastakin alueesta kuin ravinnosta ja liikunnasta. Mielen hyvinvointi, ilon ja naurun kokeminen on merkittävä osa jaksamista, elon ja olon keveyttä sekä asioiden sujuvuutta. Löysin naurujoogan ja kouluttauduin naurujooga-ohjaajaksi vuoden 2009 alussa. Saman vuoden kuluessa julkaisin ensimmäisen Roisku ja Loisku kirjani, ja vuoden päästä tuli vielä toinen kirja. Niihin aikoihin tein työtä Hyvinvointi- ja naurujooga-ohjaajana täysipäiväisesti.

Ihmisen hyvinvointi, kasvu ja kasvatus alkoivat kiinnostamaan minua syvemmin. Niinpä muutin syksyllä 2010 Keski-Suomesta, Jämsästä, lapsuuden maisemistani Helsinkiin uusien opintojen vuoksi. Samaan aikaan aloin opiskella Elämäntaidon valmentajaksi ja kävin Snellman-korkeakoulussa steinerpedagogista yleisopintovuotta, jossa syvensin luovan kasvatuksen ymmärrystäni. Valmistuin steinerkoulun luokanopettajaksi joulukuussa 2014.

Vuoden 2014 ja 2015 aikana työskentelin Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiöllä hankkeessa nimeltä Erilainen, mutta niin samanlainen. Hanke oli opeteus ja kulttuuriministeriön rahoittama yhdenvertaisuuskasvatushanke ja kiersin ympäri Suomea kouluissa ja oppilaitoksissa pitäen nuorille toiminnallisia sarjakuvatyöpajoja aiheeseen liittyen.

Kesällä 2015 olin yhdessä kolmen ystäväni kanssa kaksi kuukautta vapaaehtoistöissä Slovakiassa. Työskentelin siellä Barlicka-nimisessä kehitysvammaisten nuorten aikuisten päivätoimintakeskuksessa, pitäen heille erilaisia elämäntaitoihin ja luovuuteen liittyviä työpajoja.

Monista haasteista huolimatta olen saanut omalle elämälleni hyvät lähtökohdat, ja olen aina kokenut kannustamisen, toisten auttamisen ja tukemisen luonnolliseksi ja tärkeäksi. Siitä on oikeastaan tullut kutsumukseni, eräänlainen elämäntehtäväni. Nautin siitä kun saan olla työni kautta tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa, kannustaa heitä toteuttamaan omia unelmiaan.

Yksi kantava ajatukseni onkin: "Kun sinä olet avoin maailmalle, maailma on avoin sinulle!"