Ystävyys ja yhdessä tekeminen

Kaksi otusta, kaksi vuorta,

kaksi korkealle kohoavaa kallion kuorta.

Ystävyyden viivaa he yhdessä piirtävät,

ajatuksia sanoin ja teoin siirtävät.

Vain katse, hymy, pieni hiljainen hetki,

voi olla parhaista parhain retki.

Kaikki retket eivät jää pelkiksi pieniksi hetkiksi. Elämä on siitä kummallinen juttu, että yhdestä ohikiitävästä ajatuksesta voi muodostua jonkinlainen tärkeä tehtävä, joka hetken päästä vaatii jo syvempää tarkastelua ja asioiden toteuttamista.  Tahto tehdä hyvää saa siivet alleen ja pian edessä onkin aikamoinen seikkailu.

Näin meille kävi. Olin saanut päähäni ajatuksen lähteä vapaaehtoistöihin ulkomaille, Itä-Eurooppaan. Aivan yksin en reissuun olisi pystynyt lähtemään. Tarvitsin mukaani vahvoja kavereita. Ihmisiä, joihin voi luottaa ja joiden kanssa on hyvä tehdä matkaa yhdessä. Kerroin haaveistani hyvälle ystävälleni, Eemeli Pienimaalle ja niinpä tuo ajatus vei meidät lopulta Slovakiaan, Presovin kaupunkiin kesällä 2015.

Työskentelimme siellä kehitysvammaisten nuorten päivätoimintakeskuksessa, ohjaten heille erilaisia elämäntaitoihin, liikuntaan ja luovuuteen liittyviä työpajoja.

Vapaa-ajalla ja viikonloppuisin teimme retkiä Slovakian sisällä, sekä naapurimaissa Puolassa, Tshekissä ja Unkarissa. Yksi unohtumattomin reissu oli kapuaminen Tatras-vuoristoon 1840-metrin korkeuteen. Siihen asti olin ajatellut, ettei vuorikiipeily onnistuisi minulta -  no, ei se aivan yksin onnistuisikaan. Kun on mukana vahva kaveri ja luottamus yhteiseen matkaan, tulee mahdottomastakin mahdollista.